Ahdistava elämäntilanne
Moi oon siis 15v tyttö. Mitä tehdä kun ei oo motivaatiota/jaksamista elämään, ja se menee ihan päin persettä. Näin on ollu jo jonkun aikaa. Oon jo kyllästyny kaikkiin vastauksiin, että ”vietä aikaa perheen ja kavereiden kanssa, tai juttele jollekkin henkilölle asioista, tai pidä yllä hyvät elämäntavat.”
Ongelma on se että ei ole motivaatiota pitää itsestään huolta. Tilannetta myös pahentaa, että ei ole perheen kanssa välejä. En ikinä pystyisi juttelemaan heidän kanssa mistään tällaisesta. Ei ole myöskään kavereita, eikä voimia hankkia niitä. Kaikki sosiaaliset tilanteet vaan ahdistaa ja vie voimia. Työnnän pois vähäisimpiäkin ystäviäni koska ei ole voimia nähdä tai edes puhua puhelimessa.
Oikeastaan musta tuntuu että mulla ei ole ketään henkilöä mun elämässä jolle voisin puhua. Ja mua ahistaa, että jos haen apua niin siitä pitäs kertoa mun vanhemmille.
Erityisesti mua ahistaa koulu, huonot arvosanat, sosiaaliset tilanteet, tulevaisuus, perheen kanssa oleminen, ja mun seksuaalinen suuntautuminen. (Ahistaa koska tykkään tytöistä)
Mun vanhemmat vaan valittaa kun tulee huonoja arvosanoja, tai huone on sotkussa, tai kun oon omassa huoneessa puhelimella koko päivän. Ne ei tajua että pelkästään sängystä ylös nouseminen on mulle raskasta.
Voiko siis elämä muuttua tästä vielä paremmaks, koska ei tunnu siltä?
(Oli muuten helpottavaa avautuu tästä, edes anonyymisti jollekkin)
Moikka!
Sinun iässäsi tapahtuu paljon psyykkiseen ja fyysiseen kasvuun liittyviä asioita, jotka vievät voimia jo itsessään. Kun siihen päälle lisätään vielä kuluneen vuoden mukanaan tuomat muutokset ja epävarmuudet, sekä huolet omasta seksuaalisesta suuntautumisesta, kavereista ja tulehtuneet välit perheeseen, niin ei ihme, että olosi on voimaton.
Kun voimavarat ovat vähissä, voi olla hyvin vaikea löytää motivaatiota pitää itsestään huolta. Mitä pidempään kaikkea tätä huolta kannattelee omilla harteilla, sitä painavammaksi se kuitenkin muuttuu. Mitään taikakonstia tilanteen paremmaksi muuttamiseksi ei ole, mutta se mikä on varmaa, on se, että tarvitset nyt tukea tämän kaiken kannatteluun. Yksin sinun ei tarvitse, eikä kuulu jaksaa. Kuten itse viestissäsikin kirjoitit, asioista ulkopuoliselle avautuminen usein helpottaa oloa. Parhaiten sinua voisi auttaa koulun terveydenhoitaja. Voisitko ajatella käyväsi juttelemassa hänen kanssaan? Jos oikeiden sanojen löytäminen on vaikeaa, voit näyttää tämän kirjoittamasi viestin. Olet siinä avannut todella hyvin kaikkea sitä, mikä sinulle aiheuttaa nyt kuormaa. Olet jo sen ikäinen, että automaattisesti terveydenhoitaja ei ota yhteyttä vanhempiisi, vaan hänellä on velvollisuus pohtia mikä on sinun vointisi kannalta parasta. Paljon pystytään tekemään myös ilman, että vanhempien tarvitsee tietää ja terveydenhoitajalle on hyvä alkuun avata pelkosi liittyen siihen, että vanhempasi saavat tietää.
Jos terveydenhoitajalle puhuminen ei tunnu hyvältä, voit ottaa myös yhteyttä nimettömänä nuorille tarkoitettuun chat-palveluun (Esim. sekasin.fi). Ulkopuolisen kanssa voi lähteä pohtimaan sitä, mikä on se ensimmäinen pieni askel, jolla omaa oloa saisi pikkuhiljaa paremmaksi. Yksin näitä vastauksia voi olla väsyneenä hankala löytää ja kun saat jaettua taakkaa, huomaat kyllä pian, että elämässä on itseasiassa aika paljon hyvääkin. Tämän tilanteen ei siis tarvitse olla sinun tulevaisuutesi, vaan apua vastaanottamalla voit taas nauttia ja iloita elämästä. Rohkeutta avun hakemiseen, sinä ansaitset voida hyvin.
