”Aloitin tupakanpolton seitsemännellä luokalla. Taisin olla silloin vasta 12-vuotias. Olen asunut koko elämäni Kirkkonummella, mutta siirryin kuitenkin siellä uuteen kouluun, kun ala-aste vaihtui yläasteeksi. Samalla kaveripiirini vaihtui.

Ala-asteella kuuluin suojeltua elämää viettäneeseen kaveriporukkaan, jossa kaikki harrastivat urheilua. Yläasteella hakeuduin villimpään ja kokeilunhaluisempaan seuraan.

Uudet kaverini olivat kovanaamoja. He polttivat tupakkaa ja joivat olutta, ja otin heistä mallia. Myös tyttöystävät tulivat kuvioihin. Koulunkäynti ei enää kiinnostanut minua, ja päädyin tarkkailuluokalle.

Yläaste oli minulle hurlumhei-aikaa, kun ajelimme mopolla koululle ja kylille. Koulun vaihtaminen ja siellä uudet, hurjemmat kaverit olivat riskitekijä, mitä tuli alaikäisenä päihteiden aloittamiseen.

Tupakoiminen tuntui yläasteella coolilta ja kapinalliselta. Siitä tuli minulle pikkuhiljaa jokapäiväinen tapa. Jemmasin askin piiloon kotona, ja poltin aamutupakan jo koulumatkalla. Mopoilla ajaessa pidimme kessutaukoja. Ajoimme huoltoasemalle, ja otimme kahvin ja tupakan lämmittämään käsiä.

Urheilumenestys voittaa nikotiinituotteet

Poltin tupakkaa muutaman vuoden ajan. Minut sai lopettamaan se, että harrastin jo silloin urheilua tosissani. Huomasin, että polttaminen alkoi vaikuttaa heikentävästi urheilusuorituksiini.

Kuitenkin korvasin tupakan nuuskalla. Aluksi käytin nuuskaa vain silloin tällöin, mutta armeijassa ollessani nuuskan käytöstä tuli jokapäiväistä. Käytin nuuskaa kahdeksan vuotta. Päätin lopulta lopettaa nuuskan käytön samasta syystä kuin aiemmin tupakoinnin, eli nuuska hidasti kehitystäni urheilijana.

Nousin nyrkkeilyssä maajoukkuetasolle kaksikymppisenä, joten minulla ei ollut silloin enää houkutusta käyttää päihteitä. Ammattikoulua käydessäni voitin A-junnujen Suomen mestaruuden.

Myös muut tuntemani urheilijanuoret lopettivat juomisen ja tupakan polttamisen. Kuitenkin urheilupiireissä myös käytetään nikotiinituotteita. Joukkuelajeissa moni käyttää nimenomaan nuuskaa. Se on sinänsä erikoista, koska nuuskasta on vain haittaa urheilijalle.

Sinnittele ensimmäiset pari viikkoa lakossa

Kun kaverini lähtivät juopottelemaan, jouduin sanomaan, että minulla on seuraavana aamuna urheilutreenit, joten en voi lähteä mukaan. Aluksi muut yrittivät maanitella minua mukaan ja nälvivät. Sitten he tottuivat siihen, etten yleensä lähde mukaan juhlimaan.

Nikotiini pitää korvata jollain muulla. Yksi kaveri meidän yläasteen porukassa alkoi ottaa kahvin kanssa tupakan sijasta pullan. Usein hän ei myöskään enää vain lähtenyt välitunnilla meidän muiden kanssa koulun taakse tupakkapaikalle, vaan meni tekemään omia juttujaan.

Biletupakoijat pääsevät tupakasta yleensä eroon välttelemällä juomista. Ensimmäiset pari viikkoa ovat vaikeimmat, mutta sitten onkin jo helppo elää ilman nikotiinituotteita.

Myöhemminkään aikuisena minua ei ole houkutellut palaaminen takaisin nikotiinituotteiden pariin. Minulle sekä tupakasta että nuuskasta eroon pääseminen oli lopulta helppoa. Olen ihmisenä sellainen, että kun päätän jotain, pystyn toteuttamaan sen.

Katkaise sukupolvia jatkunut huono tapa

Olin saanut tupakoinnista mallia jo kotona. Kun olin lapsi, ajelin lomilla isän kanssa autolla Euroopassa. Isäni poltti tupakkaa autossa, ja voin sen takia ihan pahoin. Äitini poltti tupakkaa silloin tällöin. Se oli erilaista aikaa kuin nykyisin, koska silloin junissakin oli tupakkavaunut ja televisiossa pyöri tupakkamainoksia.

Vanhin kotona asuvista lapsistani on 11-vuotias, ja hän sanoo, että hyi hyi tupakka ja nuuska. Olen kertonut hänelle nikotiinituotteiden ja muidenkin päihteiden vaaroista.

Olen nähnyt jo 10- ja 11-vuotiaiden polttavan tupakkaa, käyttävän nuuskaa ja juovan energiajuomia. Energiajuomatkin ovat haitallisia ja koukuttavia.

Kannattaa harkita monta kertaa, ennen kuin tarttuu nikotiinituotteisiin. On olemassa urheilulajeja, joissa päihteitä käyttävä ei pärjää yhtä hyvin kuin muut. Jos nikotiinituotteiden käyttö jatkuu koko loppuelämän, kasvaa myös riski sairastua vakavasti. Nuorena ei vain tule usein mietittyä omaa elämää vähän vanhempana.

Kadun, että käytin nuorena nikotiinituotteita. Onneksi niistä ei jäänyt pysyvää haittaa, koska lopetin ajoissa.”

 

Teksti Elisa Helenius, kuvat Petri Mulari