Onko normaalia, että ystävyyssuhteet katkeaa elämänmuutosten myötä?
Onko se normaalia, että lapsuudessa/nuoruudessa alkaneet ystävyyssuhteet katkeaa myöhempien elämänmuutosten yhteydessä (esim. kun jompikumpi vaihtaa koulua tai muuttaa muualle opintojen perässä) tai yleensä kun kasvaa? Vai onko mussa vaan jotain vikaa?
Heippa surullinen,
Ikävä kuulla, että lapsuuden- tai nuoruudenaikaiset ystävyyssuhteesi ovat katkenneet. Voin kuitenkin lohduttaa sinua kertomalla, että se on erittäin yleistä. Uskon sen olevan paljon yleisempää kuin se, että suhteet jatkuvat läpi elämän.
Vaikka suhteiden katkeaminen on surullista, on sille paljon luonnollisia syitä. Ihmisillä on tapana viettää aikaansa niiden kanssa, jotka asuvat fyysisesti heitä lähellä tai joiden kanssa heillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai arvoja. Kun asuinpaikka tai mielenkiinnonkohteet muuttuvat, on normaalia, että ystävätkin vaihtuvat pikkuhiljaa.
Aina ystävien vaihtumiseen ei liity sen suurempaa draamaa. Jossain vaiheessa ihmiset vain huomaavat, että joku tai jotkut ovat jääneet taka-alalle elämässä. Se voi olla haikeaa ja harmillista. Hankalaksi asian tekee se, jos toinen ystävistä haluaisi edelleen olla ystävä, mutta toinen onkin muuttunut paljon.
Vuosikymmenten voimaa ei kannata aliarvioida. Kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua hämmentävän paljon asioita, sen mukana ihmiset muuttuvat ja myös ystävyyssuhteet muuttuvat. Se on täysin normaalia.
Ystävyyksien ylläpitäminen voi vaatia toisinaan työtä. Joskus ihmiset saattavat tehdä arvovalintoja sen puolesta, että haluavat säilyttää tiettyjä ihmisiä elämässään. Lapsuuden- ja nuoruudenystävät ovat usein tällaisia henkilöitä, ja joillekin pitkä ystävyys voi olla arvo itsessään.
En tunne sinua, enkä tiedä mitä ystävyyksien katkeamiseen sinun kohdallasi liittyy, mutta lähtökohtaisesti en ole asiasta huolissani. Kuten sanoin, mainitsemasi asia on toki harmillinen, mutta hyvin yleinen, eikä välttämättä liity varsinaisesti sinuun vaan on osa nuoruudessa tapahtuvaa kasvua ja muutosta. Toisilla lapsuudenystäviä on enemmän kuin toisilla ja siihen vaikuttaa erittäin moni tekijä!
Joka tapauksessa on hyvä pohtia, voiko omissa ystävyystaidoissa olla parannettavaa. Kannattaa miettiä, minkälainen ystävä minä olen tai minkälainen haluaisin olla. Ehkä voit myös kysyä asiasta joltakin luottamaltasi henkilöltä?
Pieni toivon sana vielä tähän loppuun. Toisinaan ystävyyssuhteet myös heräävät henkiin, joskus jopa vuosien tai vuosikymmenten jälkeen. Tiedän tarinoita, joissa nuoruudenystävät ovat löytäneet toisensa pitkän ajan päästä uudestaan. Ehkä sinunkin kohdallasi voi joskus käydä niin!
Tsemppia ja viisautta vanhoihin ja uusiin ystävyyssuhteisiin!
