Moikka!
Sinun iässäsi tapahtuu paljon psyykkiseen ja fyysiseen kasvuun liittyviä asioita, jotka vievät voimia jo itsessään. Kun siihen päälle lisätään vielä kuluneen vuoden mukanaan tuomat muutokset ja epävarmuudet, sekä huolet omasta seksuaalisesta suuntautumisesta, kavereista ja tulehtuneet välit perheeseen, niin ei ihme, että olosi on voimaton.
Kun voimavarat ovat vähissä, voi olla hyvin vaikea löytää motivaatiota pitää itsestään huolta. Mitä pidempään kaikkea tätä huolta kannattelee omilla harteilla, sitä painavammaksi se kuitenkin muuttuu. Mitään taikakonstia tilanteen paremmaksi muuttamiseksi ei ole, mutta se mikä on varmaa, on se, että tarvitset nyt tukea tämän kaiken kannatteluun. Yksin sinun ei tarvitse, eikä kuulu jaksaa. Kuten itse viestissäsikin kirjoitit, asioista ulkopuoliselle avautuminen usein helpottaa oloa. Parhaiten sinua voisi auttaa koulun terveydenhoitaja. Voisitko ajatella käyväsi juttelemassa hänen kanssaan? Jos oikeiden sanojen löytäminen on vaikeaa, voit näyttää tämän kirjoittamasi viestin. Olet siinä avannut todella hyvin kaikkea sitä, mikä sinulle aiheuttaa nyt kuormaa. Olet jo sen ikäinen, että automaattisesti terveydenhoitaja ei ota yhteyttä vanhempiisi, vaan hänellä on velvollisuus pohtia mikä on sinun vointisi kannalta parasta. Paljon pystytään tekemään myös ilman, että vanhempien tarvitsee tietää ja terveydenhoitajalle on hyvä alkuun avata pelkosi liittyen siihen, että vanhempasi saavat tietää.
Jos terveydenhoitajalle puhuminen ei tunnu hyvältä, voit ottaa myös yhteyttä nimettömänä nuorille tarkoitettuun chat-palveluun (Esim. sekasin.fi). Ulkopuolisen kanssa voi lähteä pohtimaan sitä, mikä on se ensimmäinen pieni askel, jolla omaa oloa saisi pikkuhiljaa paremmaksi. Yksin näitä vastauksia voi olla väsyneenä hankala löytää ja kun saat jaettua taakkaa, huomaat kyllä pian, että elämässä on itseasiassa aika paljon hyvääkin. Tämän tilanteen ei siis tarvitse olla sinun tulevaisuutesi, vaan apua vastaanottamalla voit taas nauttia ja iloita elämästä. Rohkeutta avun hakemiseen, sinä ansaitset voida hyvin.
Moikka!
Kertomasi kuulostaa siltä, että kuormitusta on nyt liiaksi. Tosi hienoa siis, että otit yhteyttä!
Korona ja sen myötä tulleet jatkuvat muutokset ja epävarmuudet, kuten muutokset koulunkäynnissä ovat aiheuttaneet monelle nuorelle pahaa oloa ja kuormitusta. Murrosiässä oma mieli on myllerryksessä muutenkin ja arki vie hurjasti energiaa. Siihen päälle ei paljoa tarvita, että olo voi muuttua kuvaamasi kaltaiseksi. Usein käy niin, että mitä enemmän tehtäviä asioita on, sitä suuremmaksi niiden aiheuttama paine kasvaa ja lopulta ei saa tehtyä enää mitään. Näin käy monelle, eli älä soimaa itseäsi siitä.
Omia ajatuksia voi selkiyttää, jos kirjaat ylös mitä kaikkea sinun tulee tehdä. Aloita sen jälkeen pienimmästä asiasta. Isoihin asioihin tarttuminen on helpompaa, kun saa ensin tunteen siitä, että onnistuu pienissä asioissa. Muutama koe ei myöskään kaada kokonaisuutta, joten jos pystyt, niin anna itsellesi hieman armoa. Stressi voi häiritä myös unta, mutta riittävä uni ja lepo on tärkeää palautumisen kannalta. Pyri siis pitämään kiinni tästä.
Jos näistä ei ole apua, niin asiasta on tosi tärkeä jutella aikuisen kanssa. Jos omille vanhemmille puhuminen tuntuu hankalalta, voit puhua koulun terveydenhoitajalle tai pohtia esim. Sekasin-chatissa nimettömänä omaa tilannettasi tarkemmin. Myös opettajalle on hyvä kertoa, että nyt tuntuu siltä, että et jaksa kaikkea.
Jokainen reagoi stressiin eri tavalla, mutta olet oikeassa siinä, että sinun iässäsi ei kuulu kantaa kaikkea omilla harteilla. Älä siis jää yksin, vaan kerro rohkeasti tilanteestasi aikuiselle. Sinä ansaitset voida hyvin ja nauttia nuoruudestasi ilman liiallista painetta.
Hei ja kiitos tärkeästä viestistäsi!
Hienoa, että olet kertonut asiasta rohkeasti äidillesi. Kertomasi tilanteen taustalla voi olla monia syitä ja niitä olisi hyvä selvitellä lääkärin tai kouluterveydenhoitajan kanssa. Lääkärille menoa ei tarvitse jännittää. Kyseessä tuskin on mitään vaarallista. Kyse voi olla esimerkiksi murrosikään luonnollisesti liittyvistä asioista, mutta syy on hyvä selvittää, jotta saisit mielellesi rauhan. Nyt keväällä on myös tapahtunut paljon muutoksia mm. etäkoulun myötä. Sekin voi aiheuttaa huolta ja stressiä, joka voi näkyä kertomillasi tavoilla. Ennen lääkärille menoa voisitte pohtia äitisi kanssa seuraavia asioita: Milloin nämä illalla toistuvat asiat alkoivat? Tapahtuiko silloin jotain? Miten tämä kevät on muuten mennyt? Jaksatko päivisin vielä tehdä asioita, joista nautit?
Paniikkikohtaus voi tuntua hurjalta, mutta olet varmaan jo huomannut, että se menee joka kerta ohitse ja olo helpottaa. Iltoja voi helpottaa, jos rauhoitat illat ja teet ennen nukkumaanmenoa jotain mukavaa. Voit esimerkiksi kirjoittaa paperille päivän aikana tapahtuneita kivoja asioita tai asioita, joista olet kiitollinen. Myös lukeminen tai rauhoittavan musiikin kuuntelu voi helpottaa.
Pyydä äitiäsi ottamaan yhteyttä lääkäriin, niin saatte selvyyden asiaan. Mitä pidempään asia vaivaa, sitä isommaksi huoleksi se voi muuttua mielessäsi ja sitä vaikeammaksi illat saattavat muuttua. Kun saatte selvyyden asiaan, pääset nauttimaan kesälomasta ja sen mukanaan tuomista kivoista asioista.
Levollista ja aurinkoista kesää!
