Hei ja kiitos tärkeästä viestistäsi.
Nuoruuteen liittyy luonnollisena osana oman kehon tarkkailu ja vertailu muihin. Joskus tarkkailu muuttuu kuitenkin liialliseksi joko nuoruudessa, tai myöhemmin. Kehonkuvahäiriöllä tarkoitetaan tilaa, jossa oma ulkonäkö – tai jokin osa omassa kehossa – koetaan vahvasti vialliseksi ja rumaksi. Mikäli tilanne haittaa vahvasti arkea ja mielenterveyttä, voi kyseessä olla diagnosoitavissa oleva mielenterveyden häiriö, eli dysmorfinen ruumiinkuvahäiriö. Taustalla voi olla erilaisia itsetuntoon ja itsekuvaan liittyviä ongelmia, jotka johtuvat esim. elämänkokemuksista kuten kiusaamisesta. Lisäksi sekä persoonallisuus ja psykologiset seikat, kuten esimerkiksi alhainen itsetunto ja vaativuus itseään kohtaan, täydellisyyden tavoittelu ja epävarmuus hyväksytyksi tulemisesta voivat olla taustasyitä.
Kielteinen ja vinoutunut kehonkuva voi vaikeuttaa ihmissuhteita, koska ahdistuneisuus omasta kehosta vie valtavasti voimia ja pelko arvostelluksi tulemisesta voi aiheuttaa eristäytymistä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Itsellä voi olla olo, että on yhtä kuin oma, viallisena koettu keho ja silloin on riski, että oma minäkuva vinoutuu ja muuttuu negatiiviseksi. Tilanne voi johtaa myös masennukseen tai ahdistuneisuushäiriöihin. Niinpä asiaan on syytä suhtautua vakavasti.
Omia negatiivisia asenteita voi olla vaikea muuttaa yksin, sillä usein omaan ulkomuotoon liittyy voimakkaita tunteita, kuten häpeää, syyllisyyttä ja itseinhoa. Omia ajatuksia omasta kehosta voi kuitenkin kokeilla kirjata ylös ja jokaisen kohdalla kysyä itseltään, että mistä tiedän, että tämä on totta? Moni kirjattu asia on nimittäin vain ajatus, ei totuus. Myös tapaan puhua omasta kehosta on syytä kiinnittää huomiota ja pyrkiä lopettamaan oman kehon haukkuminen. Ethän puhuisi inhottavasti ystävien kehoista, miksi siis omastasi? Myös kehon irrottaminen muusta minuudesta on tärkeää – mitä muuta olet kuin kehosi? Mitä osaat? Missä asioissa onnistut?
Olisi tärkeää, että omaa oloa pääsisi käsittelemään itselle läheisten ihmisten kanssa. Ystävä tai perheenjäsen voi auttaa huomaamaan niitä muita, ulkonäöstä irrallisia piirteitä, jotka tekevät sinusta ainutlaatuisen ja merkityksellisen. Joskus läheisille puhuminen voi olla kuitenkin hankalaa, ja rohkaisua voi tällöin hakea esim. nuorille tarkoitetusta Sekasin-chatista. Voit jutella siellä nimettömänä aikuisen kanssa ja saada apua lisäpohdintoihin. Nyt on tärkeää, että et jää asian kanssa yksin, vaan ymmärrät asian vakavuuden ja haet rohkeasti apua. Sinä ansaitset voida hyvin ja mitä pikemmin saat asiaan tukea, sitä nopeammin pääset nauttimaan nuoruudestasi ja omasta, ainutlaatuisesta itsestäsi.
Lempeää alkanutta vuotta!
Hei ja kiitos viestistäsi!
Hienoa, että otit meihin yhteyttä, etkä jäänyt asian kanssa yksin. Ymmärrän hyvin huolesi. Tilanteessasi erityisen tärkeää kuitenkin olisi, että saat aikuisilta apua tilanteen käsittelyyn.
Viiltely on oire jostakin ja vahingollinen tapa käsitellä pahaa oloa. Ensisijaisen tärkeää olisi selvittää, mistä tarve viiltelylle johtuu. Onko elämässäsi tapahtunut asioita, jotka aiheuttava sinulle pahaa oloa – riitoja kotona tai ystävien kanssa, ikäviä kokemuksia tai murheita? Vai onko olosi kokonaisvaltaisesti niin paha, että viiltely tuntuu olevan ainoa ratkaisu?
Viiltely syntyy tarpeesta päästä ikävästä tunteesta eroon. Tärkeää lopettamisen onnistumiselle on erilaisten tunteiden tunnistaminen ja sietäminen, sekä se, että uskaltaa kertoa ja ilmaista niitä myös muille. Muuten ikävät tunteet patoutuvat sisälle, eikä sinne jää tilaa ilolle. Kun opit käyttämään muita keinoja tunteiden käsittelyyn, tarve viiltelyyn vähenee. Tämä voi olla kuitenkin vaikeaa yksin ja etenkin mitä nuorempi on, sitä enemmän tarvitaan aikuisen tukea harjoitteluun. Omaa pahaa oloaan voi purkaa myös eri ilmaisukeinoin. Piirrä tai maalaa paha olo paperille – käytä värejä ja muotoja, jotka kuvaavat omaa oloasi. Tai kirjoita tai videoi ajatuksesi – anna sanojen vain tulla, älä mieti onko ulos tuleva teksti järkevää. Mitä useammin ilmaiset tunteitasi eri tavoin, sen helpommaksi se muuttuu.
Vaikka omaa oloaan voi helpottaa omalla toiminnalla, on tärkeää, että kerrot pahasta olostasi myös aikuiselle. Kenenkään ei kuulu selvitä pahasta olosta yksin – ei sinunkaan. Viiltelyn ei tarvitse olla ainoa vaihtoehto, sillä pahasta olosta on mahdollista päästä yli. Yksin se vain on usein vaikeaa. Kertominen ei ole helppoa, mutta avun pyytämistä ei tarvitse hävetä tai pelätä. Kaikkea ei tarvitse kertoa kerralla, vaan voit esim. lähettää jollekin tutulle ja turvalliselle aikuiselle viestin, jossa kerrot voivasi huonosti tai tarvitsevasi apua. Voit myös näyttää tämän meille kirjoittamasi viestin. Aikuisen tehtävänä on ottaa vastuu siitä eteenpäin ja auttaa sinua voimaan paremmin. He ymmärtävät kyllä, että avun pyytäminen ei ole ollut sinulle helppoa.
Jos tutulle aikuiselle kertominen jännittää, voit kertoa asiasta myös nimettömänä nuorille tarkoitetussa chatissa ja saada sieltä rohkaisua ja lisää neuvoja tilanteeseesi. Tärkeintä on, että et jää nyt yksin, vaan jaat rohkeasti ajatuksiasi aikuisen kanssa. Näin voit viettää tulevaa kesälomaa nauttien ja hyviin asioihin keskittyen. Tsemppiä sinulle jatkoon!
Moikka! Hyvä, että kirjoitit tänne meille.
Apua voi hakea silloinkin, kun on vain huolissaan, eikä ole ihan varma siitä, onko jokin vialla vai ei. Kerroit, että sinulla on syömiseen liittyvää epämukavuutta, haluat laihtua ja ruokaan ja kaloreihin liittyvät ajatukset ovat paljon mielessä. Tämä on jo syy hakea apua pian. Sinun ei kannata nyt huolehtia, mitä seuraa siitä, kun haet apua. Voi olla, että liikkumisesta ja painosta keskustellaan, kuten olet miettinytkin. Luultavimmin kanssasi keskustellaan myös esimerkiksi riittävän ruuan saannin tärkeydestä.
Kannustan sinua keskustelemaan jonkun turvallisen aikuisen kanssa. Jos kouluterveydenhoitajasi on vielä paikalla, varaa hänelle aika pikapuoliin. Vanhemmillekin voi kertoa, vaikka asia vähän jännittäisikin. Voi olla, ette hekin ovat huomanneet, että syöt vähemmän kuin ennen. Mitä nopeammin saat tilanteeseen apua, sitä parempi. Kannattaa siis toimia heti, kun tämän vastauksen saat.
Kaikkea hyvää sinulle jatkoon!
Hei! Aikuisille kertominen ei aina ole helppoa ja vaatii aikamoisen määrän rohkeutta. Jo tänne kirjoittaminen on vaatinut sinulta rohkeutta, mutta olet uskaltanut tehdä senkin, se on tosi hienoa! Voisitko ottaa ystäväsi mukaan? Usein yhdessä meneminen on helpompaa, kun on toinen turvana. Tai jos aikuiselle kertominen silti jännittää, niin kokeile ensin jutella aikuisen kanssa jostain kevyemmistä asioista. Kun se tuntuu sujuvan, voit pikkuhiljaa alkaa kertoa omasta olostasi enemmän. Jos tuntuu oikein hankalalta, niin kokeile juttelua Nuortennetin chatissa. Kukaan ei tiedä kuka olet ja voit sielläkin jutella ensin kevyemmistä asioista ja jos siltä tuntuu, niin kertoa enemmän pikkuhiljaa. Kertominen helpottuu ainoastaan harjoittelemalla. Ensimmäinen kerta on kuin laastarin repäisy – alkuun jännittää, että sattuuko, mutta usein se tuntuu paljon pahemmalta mielessä kuin oikeasti sitten onkaan. Usko itseesi, uskallat ihan varmasti!
