Moikka! Hyvä kysymys!
Pelaamisessa on monia hyviä puolia, kuten pelikaverit tai erilaisten taitojen kehittyminen. Kuten mikä tahansa muukin harrastus, voi pelaaminenkin kuitenkin muuttua liialliseksi. Etenkin kasvuiässä on tärkeää, että arki on tasapainoista ja monipuolista. Hyvinvointia tukeva päivä koostuu koulunkäynnin lisäksi rauhallisista ruokailuhetkistä, itselle tärkeiden ihmisten kanssa vietetystä ajasta, liikkumisesta, riittävästä unesta sekä itselle mieluisten asioiden tekemisestä kuten harrastuksista.
Jokaiseen päivään ei toki mahdu kaikkea, mutta jos useampana päivänä kuluu 10 tuntia pelaamiseen, ei viikon aikana jää riittävästi aikaa muihin tärkeisiin asioihin. Etenkin riittävä uni on tärkeää ja noin hurja määrä pelaamista vaikuttaa siihen varmasti. Pelaaminen kannattaakin aina lopettaa pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, jotta mieli voi rauhoittua. Myös jonkinlaista liikkumista olisi syytä olla jokaisessa päivässä, sillä se edesauttaa kehon tervettä kasvua.
Voit koittaa vähentää pelaamistasi sopimalla sille rajoja. Ne voivat olla esimerkiksi sellaisia, että pelaat vain, kun olet saanut läksyt tehtyä tai pidät tunnin välein tauon, jolloin käyt kävelyllä ulkona, ja että lopetat pelaamisen hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Se että kysyit täältä apua, on hyvä merkki siitä, että hyvinvointisi on sinulle tärkeää. Voisit jutella pelaamisestasi myös joko kotona tai koulun terveydenhoitajan kanssa. Voisitte yhdessä miettiä mikä määrä pelaamista on sinulle sopivaa, jotta se ei vaikuta hyvinvointiisi. Yksin sitä voi olla vaikea arvioida ja kertomalla saat vähentämiseen myös aikuisen tuen.
Tsemppiä yhteisiin keskusteluihin!
Moikka!
Tiedätkö, että on tosi hienoa, että tunnistat että voisit tarvita apua ja lähdit sitä hakemaan. Se on ensimmäinen iso askel oman tilanteen muuttamisessa.
20 tuntia päivässä on pitkä aika ja sillä voi olla monenlaisia seurauksia. Pelaten vietetty aika voi eristää muusta elämästä ja aiheuttaa myös fyysisiä oireita, kuten niska- ja hartiakipua, päänsärkyä ja uniongelmia. Osaatko sanoa, miksi pelaat niin paljon? Mitä pelaaminen sinulle antaa, ja voisitko saada niitä kokemuksia muilla keinoin? Joskus saatetaan esim. pelata, kun arjessa ei tunnu olevan muuta mielekästä, kivaa tekemistä. Tai se voi olla pakokeino, jos kokee esim. kiusaamista tai arjessa on muita kurjia asioita.
Se, että pelaa paljon ei tarkoita suoraan riippuvuutta. Riippuvuudesta voi olla kyse silloin, jos pelaamisen lopettamisesta, tai pelittömistä päivistä seuraa ahdistusta, tai ne tuntuvat ihan mahdottomalta ajatukselta. Onko sinulla tällainen tilanne? Mitä kotona olevat aikuiset sanovat tilanteeseen? Jos kotona ei asiaan puututa, on syytä hakea tukea kodin ulkopuolelta. Onko koulussa joku sellainen aikuinen, jonka kanssa voisit asiasta jutella? Tai esim. nuorisotilalla?
Voisit itse kokeilla vähentää pelaamista pienin askelin. Kokonaan lopettaminen voi olla vaikeaa, mutta mitä jos otat ensin tavoitteeksi, että lopetat pelaamisen vaikka aina tiettyyn kellonaikaan? Tai koitat pitää viikossa edes yhden päivän – tai puolikkaan – jolloin et pelaa lainkaan? Yksin pelaamisen vähentäminen voi olla vaikeaa, varsinkin jos pelaaminen tarjoaa jotain sellaista, jota et muuten elämässäsi saa. Siksi olisi nyt hyvä, että juttelisit asiasta aikuisten kanssa. Jos et tiedä kenen puoleen kääntyä, voit jutella myös esim. nimettömänä lasten ja nuorten chatissa. Löydät chatin tästä linkistä.
Tilanteeseen saadaan varmasti muutos, kun vain saat siihen tukea!
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Olet siis huolissasi runsaan pelaamisen ja sydän- ja aivoinfarktin välisestä yhteydestä. On tietysti totta, että sydän- ja verisuonitautien (sydän- ja aivoinfarkti kuuluvat sydän ja verisuonitautien vakaviin seuraamuksiin) riskitekijöihin kuuluu esimerkiksi vähäinen liikunta. Riskitekijöitä kuitenkin ovat myös erityisesti tupakointi, epäterveellinen ruokavalio, ylipaino, pitkään kestänyt kova stressi ja erityisesti ikä. Vanhemmilla ihmisillä on huomattavasti suurempi riski sairastua kuin nuorilla, joilla riski on kyllä hyvin pieni. Elintavat ovat kokonaisuus ja kun arjessa pitää huolen siitä, että harrastaa liikuntaa säännöllisesti, syö pääsääntöisesti terveellisesti, ei tupakoi ja huolehtii myös levosta, niin pystyy parhaiten estämään vakaviin sydän- ja verisuonsairauksiin sairastumisen aikuisena. Lisäksi on myös tärkeää osata ottaa rennosti ja nauttia elämästä.
Pelaaminen ei sinänsä ole huono asia, jos siitä nauttii ja sen kautta on saanut myös esimerkiksi kavereita. Pelaaminen on monelle nuorelle nykyään tärkeä harrastus. On kuitenkin tärkeää, että koulun jälkeen ja viikonloppuisin olisi myös muutakin tekemistä kuin pelaaminen. Pelaamisen lomassa täytyisi muistaa pitää taukoja, koska niin aivot kuin kehokin tarvitsevat liikuntaa ja taukoa ruudun ääreltä. Kavereita on hyvä myös tavata kasvokkain, koska toisten ihmisten läsnäolo on meille ihmisille tärkeää ja samalla oppii tärkeitä sosiaalisia taitoja. Iltaisin pelaaminen on hyvä lopettaa ajoissa viimeistään 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa, jotta saa nukahdettua. Aivot jäävät helposti kierroksille ja rentoutuminen voi olla vaikeaa, jos pelaa myöhään. Lisäksi on hyvä miettiä, minkälaisia pelejä pelaa. Tietynlaiset pelit voivat kehittää esimerkiksi ongelmanratkaisukykyä ja toimimista ryhmässä, mutta esimerkiksi jatkuva väkivaltaisten räiskintä- ja sotapelien pelaaminen ei tee kellekään hyvää ja voi vaikuttaa mieleen ja ajatuksiin ikävällä tavalla.
Arki on siis kokonaisuus ja pitkällä tähtäimellä jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa omaan riskiinsä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Nuorena sinun riskisi on vielä hyvin pieni. Pystyt kuitenkin jo nyt opettelemaan sellaisia tapoja, joiden avulla voit vaikuttaa siihen, että voit viettää terveellistä elämää myös aikuisena. Neljä tuntia päivässä pelaamista etenkin ilman taukoja kuulostaa aika paljolta. Et varmastikaan nyt saa sydän- tai aivoinfarktia sen vuoksi, mutta ajattelen enemmän kokonaisvaltaista terveyttäsi ja hyvinvointiasi. Onko sinun vaikea lopettaa pelaamista tai onko vaikea keksiä muuta tekemistä? Jos näin on, niin voisit jutella asiasta esimerkiksi vanhempasi tai koulukuraattorin kanssa. Voisitte yhdessä miettiä, miten pelaamista olisi hyvä tauottaa tai rajata ja mitä kaikkea muutakin mukavaa voisit tehdä. Se ei tarkoita, ettetkö voisi pelata ollenkaan.
Pelaamiseen liittyvät teemat ovat mietityttäneet myös nimimerkkiä I dont have life.
Mukavaa syksyn jatkoa!
Moikka ja kiitos viestistäsi!
Kysymyksesi ei ollut ollenkaan outo, vaan pohdit itse asiassa hyvin samoja asioita, kuin moni muukin nuori. Ja mahtavinta on, että et jäänyt pohtimaan niitä yksiksesi, vaan haluat asiaan muutosta ja kirjoitit meille.
Kuten viestissäsi kirjoitit, on pelaamiselle ja ruudun ääressä olemiselle tosiaan asetettu tiettyjä suositusaikoja. Ne lähtevät siitä ajatuksesta, että päivässä olisi muitakin kivoja asioita kuin pelaaminen. Jatkuva ruudun edessä istuminen rasittaa myös silmiä ja muuta kroppaa, ja voidakseen hyvin mieli tarvitsee muita virikkeitä ja keho liikuntaa.
Voisitteko sopia kavereiden kanssa, että kun olette yhdessä, laitatte kännykät pois ja teette asioita yhdessä ilman puhelimia? Ehdota kavereille vaikka kilpailua, jossa voittaja on se, joka pystyy olemaan kauiten katsomatta puhelintaan. Jos asiasta on yhdessä puhuttu, on siihen helpompi sitoutuakin ja voi olla, että myös kaverisi ovat pohtineet samoja asioita.
Kotona ollessasi voisit aloittaa pienin askelin. Jätä puhelin esimerkiksi toiseen huoneeseen ja keskity yhteen tekemiseen kerrallaan. Jos katsot telkkaria, älä vilkuile puhelinta mainostauoilla. Bussimatkalla kouluun tai muihin menoihin laita sen sijaan kuulokkeet korville, kuuntele lempimusiikkiasi ja anna silmien levätä. Se on jo pieni teko itsesi hyväksi, ja voit vaikka palkita itsesi jollain kivalla asialla onnistuttuasi vaikka viikon ajan toimimaan näin. Myös ennen nukkumaanmenoa on hyvä rauhoittaa ilta. Voit esimerkiksi kuunnella sängyssä mielimusiikkiasi tai lukea kirjaa.
Pelaamisen rinnalle voisi olla hyvä miettiä myös jotain harrastusta. Sen ei tarvitse olla ohjattua, vaan esimerkiksi jonkin soittimien soiton voi aloittaa ilman ohjausta. Voit kysyä esim. koulun musiikinopettajalta vinkkejä mistä oman soittiminen voisi saada edullisesti tai lainaan. Soittamisessa on vähän sama ajatus kuin pelaamisessa – siinä voi haastaa itseään tulemaan koko ajan paremmaksi. Jos joku kaverisi kiinnostuu, niin voitte kokeilla yhdessä jotain uutta harrastusta.
Muun tekemisenkään ei tarvitse olla mitään erityistä. Oman huoneen siivoaminen, piirtäminen, spotify-soittolistan tekeminen tai välipalan laitto ovat kaikki asioita, jotka katkaisevat pelaamisen. Jos haluat, voisit jutella muiden nuorten kanssa siitä, mitä he tykkäävät tehdä vapaa-ajalla. Keskustella voit nimettömästi esimerkiksi Sekasin Discord-alustalla.
Elämän tarkoituksen pohtiminen on iso asia, eikä siihen ole oikeastaan vastausta. Voisiko kuitenkin ajatella, että kaikkien päivien ei tarvitse olla sen kummemmin merkityksellisiä? Että ajoittainen tylsyys, ihan vaan oleminen ja tavallinen arki ovatkin ihan kaikkien elämään kuuluvia asioita. Usein nämä vaiheet voivat kestää pitkäänkin ja se on ihan normaalia. Jossain vaiheessa taas tulee vaihe, jossa huomaa elämän olevan aika jees. Oman elämän tarkoitusta voi myös pohtia pysähtymällä miettimään, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mitä elämässä arvostaa. Näitä voit pohtia erilaisten tehtävien avulla, joita löydät esimerkiksi Vahvistamon Hyvän mielen treenivihkosta. Voit tulostaa vihkon itsellesi koulussa tai tehdä tehtäviä omalle paperille ohjeiden mukaan. Tee vaikka yksi tehtävä päivässä illalla ennen nukkumaanmenoa.
Olet jo pitkällä, kun olet havahtunut, että haluat tehdä asialle jotain. Vaikeinta on omien tapojen muuttaminen. Usein ihmiset aloittavat isolla rytinällä ja kun se ei onnistu, se harmittaa. Aloita siis pienin askelin ja tarkastele millainen olo sinulle siitä tulee. Pienet askeleet motivoivat sinua isompiin muutoksiin.
Tämän viestin luettuasi, kehotan sinua nousemaan ylös, laittamaan musiikkia korville ja lähtemään pienelle kävelylle ulos, satoi tai paistoi. Lupaa itsellesi, että kävelet vaikka neljän kappaleen verran ja sen jälkeen voit palata aiemman tekemisen äärelle. Se on se ensimmäinen pieni askel 🙂
Pelaamiseen liittyvät teemat ovat mietityttäneet myös nimimerkkiä Peliriippuvainen
Mukavaa syksyn jatkoa sinulle!
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Kysymyksessäsi toit esiin, ettet uskalla kertoa seksuaalisesta suuntautumisestasi äidillesi. Tätä samaa pohtii moni muukin samassa tilanteessa elävä ihminen. Seksuaalinen suuntautuminen kertoo, keneen ihminen ihastuu tai rakastuu tai ketä kohtaan tuntee vetovoimaa. Seksuaalinen suuntautuminen on jokaisen henkilökohtainen ominaisuus ja kaikki tavat elää ja olla seksuaalinen ihminen ovat yhtä hyviä.
Mieti mitkä ovat asioita tai pelkoja, jotka estävät sinua ottamasta asian puheeksi äitisi kanssa. Tällaisen asian pohtimiseen usein tarvitaan apua ja sitä saa esim. anonyymisti Väestöliiton verkkoneuvontapalveluissa tai Sinuiksi-neuvontapalveluissa. Et ole asian kanssa yksin. Samaa on pohtinut esimerkiksi nimimerkki MH Fressiksen kysy asiantuntijalta –palstalla.
Kysymyksessäsi toit myös esiin sen, että äitisi ei suhtaudu kovin positiivisesti pelaamiseesi. Pelaamisen suhteen sinun kannattaa myös jutella äitisi kanssa ja sopia yhteiset pelisäännöt hänen kanssaan. Löydätte tukea sääntöjen tekemiseen esimerkiksi EHYT Ry:n sivulta.
Tsemppiä syksyyn!
