Hei ja kiitos tärkeästä viestistäsi.
Kolme vuotta on pitkä aika pitää näin tärkeää asiaa salassa, joten on hyvä, että otit yhteyttä saadaksesi vanhemmille kertomiseen tukea. On hienoa, että sisaresi ovat tukenasi, ja olet ollut rohkea, kun olet kertonut asiasta heille.
Vanhemmille kertomiseen ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa, mutta moni on kokenut kirjeen kirjoittamisen hyväksi. Kirje mahdollistaa sen, että vanhempasi voivat lukea sen rauhassa ja palata siihen tarvittaessa. Tieto voi nimittäin herättää vanhemmissasi monia tunteita ja hämmennystä. Joskus nämä tunteet voivat tulla ulos äkkipikaisuutena tai ajattelemattomina kommentteina ja aiheuttaa pahaa mieltä tai riitaa. Kirjeen avulla vanhempasi saavat vähän lisäaikaa sulatella asiaa. Voi myös olla, että vanhempasi ovat aavistelleet jotakin, mutta odottaneet sinun ottavan asian puheeksi. Kirjeeseen voitkin kirjoittaa, että kertominen pelottaa ja toivot, että vanhemmat suhtautuvat kertomaasi ymmärtäväisesti. Antaessasi kirjeen heille voi pyytää, että vanhemmat lukevat sen rauhassa ja toivoa, että voitte jutella asiasta vielä yhdessä myöhemmin. Voit myös kertoa, että sisaresi tietävät ja ovat tukenasi. Vanhemmille kannattaa myös vinkata Setan Kasvurauha -oppaasta, jonka löydät täältä. Oppaasta vanhempasi saavat tietoa ja vastauksia mielessään oleviin kysymyksiin.
Usein nimittäin suhtaudumme kielteisesti asioihin, joita emme ymmärrä tai joita pelkäämme. Kun ymmärrys lisääntyy, usein pelotkin hälvenevät. Jos mahdollista, niin tulosta opas koulussa tai kirjastossa kirjeen mukaan, niin vanhempasi pääsevät tutustumaan siihen heti. Mikäli kertominen jännittää kovasti, voit käydä hakemassa rohkaisua Sekasin-chatista. Voit myös varata ajan Nettiturvikseen, jossa voit pohtia työntekijän kanssa vielä tarkemmin, miten kertoa vanhemmille. Voit varata ajan vaikka yhdessä siskojesi kanssa, niin saat heistä tukea. Nettiturviksessa voitte jutella työntekijän kanssa myös niin että vanhempasi ovat mukana. Mutta vain jos itse niin haluat.
Toivottavasti sait tästä viestistä apua ja asiat etenevät toivomallasi tavalla. Voit lukea lisää vinkkejä kertomiseen myös täältä. Toivon sinulle rohkeutta ja aurinkoista kevättä. Sinä ansaitset olla oma, arvokas itsesi!
Hei ja kiitos viestistäsi, jossa kuvasit hyvin ajatuksiasi ja tunteitasi.
Vaikka yhteiskunnallisesti ollaankin ehkä pikkuhiljaa menossa moninaisempaan suuntaan siinä, minkälainen ulkomuoto kuuluu mihinkin sukupuoleen, liittyy sukupuoleen yhä tietynlaisia odotuksia. Tosiasiassa sukupuolta ei kuitenkaan määritä se, miltä ulkoisesti näytämme, vaan se, mitä sisäisesti koemme. Oma kokemus sukupuolesta voi kuitenkin olla vahvasti sidoksissa omaan kehonkuvaan, ja ajatukseen siitä, minkälaiset ominaisuudet kuvastavat mitäkin sukupuolta. Kokemus voi myös vaihdella ja epävarmuus omasta sukupuolesta voi korostua eri elämänvaiheissa.
Kertomasi voi linkittyä syömishäiriöajatteluun, mutta viestistäsi kuuluu myös laajempi pohdinta omasta sukupuolen kokemuksesta. Tällaiset pohdinnat ovat monimutkaisia ja niihin on hyvä saada keskustelutukea, sillä pohdinnat voivat olla kuormittavia. Tämän yhden viestin kautta asiaan on vaikea pureutua syvemmin, mutta oletko kuullut Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta? Heillä on erilaisia, alle 29-vuotiaille tarkoitettuja palveluita, joiden tarkoitus on auttaa juuri kertomasi kaltaisissa pohdinnoissa. Palveluihin kuuluvat mm. ryhmä-chat, jossa voi jutella muiden samanlaisia asioita pohtivien kanssa, puhelinneuvonta, tai ajanvarauksella toimiva kahdenkeskinen neuvonta. Kaikkiin palveluihin voi osallistua nimettömänä, eikä sinun tarvitse osata kertoa yhtään sen enempää kuin mitä viestissäsi meille hyvin kerroit.
Oman sukupuolen tarkkaa määrittelyä tärkeämpää on, että voit hyvin. Viestissäsi nousee esiin kuitenkin asioita, joista herää huoli siitä, miten voit. Joskus jo yksikin keskustelu voi auttaa kirkastamaan omia ajatuksia, tai tuoda mielenrauhaa. Ota siis matalalla kynnyksellä yhteyttä vinkkaamaani tahoon, niin saat tukea siihen, miten voit voida hyvin omassa kehossasi. Sinä ansaitset voida hyvin.
Lempeää alkuvuotta!
Moikka ja kiitos tärkeästä viestistäsi.
Omaa sukupuoltaan ei pitäisi joutua perustelemaan kenellekään ja on ikävää ja väärin, että opettajasi kyseenalaistaa sukupuolen kokemustasi. Sinulla itselläsi on oikeus määritellä kuka ja millainen haluat olla ja miten haluat tulla nähdyksi ja puhutelluksi. Koulujen toimintaa ohjaa opetussuunnitelma, jossa on 2016 linjattu sukupuolitietoisesta opetuksesta. Se tarkoittaa mm. sitä, että koulun perustehtäviin kuuluu lisätä tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta ja vahvistaa tasa-arvoa. Opetussuunnitelman perusteiden toimintakulttuurin kehittämistä käsittelevässä kohdassa ”Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo” kirjoitetaan mm. näin: ”Peruskouluaikana oppijoiden käsitys omasta sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisuudesta kehittyy. Oppiva yhteisö edistää arvoillaan ja käytänteillään sukupuolten tasa-arvoa ja tukee oppilaita oman identiteetin rakentumisessa.” Opettajasi toimii käytöksellään tätä vastaan ja siihen on syytä puuttua.
Kerroit, että olet pyytänyt häntä toistuvasti kutsumaan sinua toivomillasi pronomineilla, mutta hän ei tätä hyväksy. Oletko puhunut tilanteesta kenenkään muu koulun henkilöstöön kuuluvan kanssa? Voisitko saada asiaan tukea joltain muulta opettajalta ja ottaa asian yhdessä esiin? Mikäli asiaan ei tule muutosta, voit viedä asian myös rehtorille. Tukena voit käyttää esim. Setan Sateenkaari oppilaitoksessa -julkaisua, jonka löydät täältä. Julkaisussa on kirjattu hyvin yksiselitteisesti mitä toimenpiteitä kouluissa tulee tehdä, jotta oppimisympäristö on kaikille turvallinen ja yhdenvertainen. Mikäli et tiedä, kenen puoleen koulussa kääntyä, tai kaipaat rohkaisua, voit pohtia asiaa vielä lisää nimettömänä aikuisen kanssa esim. Väestöliiton nuorten chatissa. On rohkeaa puolustaa omia oikeuksia, mutta väärin, että ylipäänsä joudut niin tekemään.
Toivottavasti saat tästä viestistä rohkaisua viedä asiaa eteenpäin, jotta tilanteeseen tulisi muutosta. Tsemppiä ja rohkeutta!
