Nikotiinin käyttö ei johdu aina ryhmäpaineesta – riippuvuus voi olla myös vaiettua

“Ai säkin käytät?”

Se oli kysymys, jota minulta toisinaan kysyttiin yläaste- ja lukioikäisenä kilpaurheilijana. Kysyjät olivat hämmästyneitä. Monen muun nuoren naisurheilijan tavoin olin kunnianhimoinen ja tunnollinen. Halusin menestyä koulussa ja urheilussa, syödä ja liikkua terveellisesti sekä vaalia hyviä ihmissuhteita. Oli vain se yksi mutta: nikotiini.

Minun nikotiinituotteiden käyttö alkoi yläasteella ja kerkesin käyttää yli seitsemän vuotta. Käyttö alkoi kohdallani sattumalta: huomasimme aikuiselta pudonneen tupakka-askin, ja jännityshakuisuus ajoi kokeiluun. Olin etukäteen harjoitellut kieltäytymistä, jos joku painostaisi kokeilemaan – kukaan ei kuitenkaan koskaan painostanut, mut käyttö alkoi silti.

Pidin tuolloin nikotiinia ainoana paheenani, jonka luulin auttavan minua rentoutumaan ja palautumaan ajoittaisista suorituspaineista. Myöhemmin huomasin, että en todellisuudessa tarvinnut nikotiinia mihinkään. Nyt tiedän, että hain näitä asioita aivan väärästä lähteestä.

Ei ryhmäpainetta, vaan tarve piilottaa

Nikotiinituotteiden käytön yhteydessä puhutaan usein ryhmäpaineesta, joka voi altistaa tuotteiden kokeilulle tai ylläpitää käyttöä. Tämä voi korostua esimerkiksi urheilujoukkueessa: jos muut joukkuekaverit käyttävät, voi tuntua siltä, että itsekin pitäisi.

Oma kokemukseni oli kuitenkin toisenlainen. En kokenut, että minua olisi painostettu käyttämään nikotiinituotteita. Päinvastoin. Käytin nuuskaa ja myöhemmin nikotiinipusseja salaa valmentajilta ja joukkuekavereilta. Naisurheilijoiden keskuudessa nikotiinin käyttö tuntui enemmän vaietulta ja häpeälliseltä, vaikka meitä saman haasteen kanssa kamppailevia oli muitakin.

Urheilupiireissä esimerkiksi huippusuorittaminen, perfektionismi, ulkonäköpaineet ja tiivis yhteisöllisyys saattavat vahvistaa tarvetta sopeutua tai käsitellä stressiä tavalla, joka ei ole aina järkevä tai terveellinen.

Halusin nikotiinista kuumeisesti eroon.

Pahimpina aikoina käytin jopa kiekollisen vahvoja nikotiinipusseja päivässä – riippuvuus oli vahva. Tunsin häpeää käytöstä, ja halusin tavasta kuumeisesti eroon.

Lopettamisessa on kuitenkin kyse paljon muustakin, kuin siitä, että vain päättää olla käyttämättä.

Minun pahin pelko oli, etten osaisi nauttia enää elämästä tai rentoutua ilman nikotiinia. Kuvittelin, että lopettaminen tulisi olemaan loppuelämän taistelu, joka edellyttäisi mielihalujen ylittämistä aina uudelleen ja uudelleen. Onneksi tämä ei ollut totta, vaan nikotiinittomasta elämästä tuli lopulta uusi normaali.

Kerkesin seitsemän vuoden käytön aikana kokeilemaan kaikenlaisia lopettamisen keinoja kuten nikotiinipurkkaa, asteittaista vähentämistä ja kerrasta poikki menetelmää. Lopettamisyrityksiä oli useita. Lopulta mä onnistuin lopettamaan, ja huomasin, ettei nikotiini oikeasti antanut mulle mitään.

Aloittamatta jättäminen on aina helpompaa, kuin lopettaminen. Jos kuitenkin käytät, muista, että lopettaminen on todellakin mahdollista.