Tietoa auringon uv-säteilystä ja ihon suojaamisesta

Aurinko on hyvä D-vitamiinin lähde. D-vitamiinia syntyy iholla UV- eli ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Vitamiini on elintärkeä, ja siksi sen riittävästä saannista on hyvä huolehtia.

D-vitamiinia tarvitaan luuston vahvistamiseen, ja sen on todettu myös ehkäisevän monia sairauksia. Vaaleaihoinen suomalainen saa riittävän annoksen D-vitamiinia, kun oleskelee huhti-syyskuussa auringossa vartin verran kolmesti viikossa. Kasvojen ja käsien on oltava paljaana ja UV-indeksin yli kolme. Talvella D-vitamiinia on tarpeen ottaa pillereinä.

Auringon tuoma valo myös virkistää ja tuo hyvää mieltä. Valossa kannattaa oleskella varsinkin aamuisin. Silloin mieli virkistyy ja yöunen laatu paranee, koska valo tahdistaa elimistön sisäistä kelloa.

Mitä haittaa UV-säteilystä on?

• Jos auringossa oleskelee liian pitkään tai ihoa ei suojaa, iho voi palaa.
• Runsas altistuminen UV-säteilylle on haitallista, vaikka iho ei palaisikaan.
• UV-säteilyä eli ultraviolettisäteilyä on kolmenlaista: UVA-, UVB- JA UVC-säteilyä.
• UVA ja UVB lisäävät riskiä ihosyöville. UVC suodattuu ilmakehässä.
• UV-säteilyn tärkeimmät haitalliset vaikutukset ovat ihon palaminen, ihosyövät, ihon ennenaikainen vanheneminen sekä silmän sarveiskalvontulehdus (lumisokeus) ja harmaakaihi.

UV-säteilylle altistuminen lisää riskiä ihosyövälle

Auringon UV-säteilylle altistuminen on suurin ihosyövän riskitekijä. Sekä ihon palamiset sekä elinikäinen altistuminen UV-säteilylle lisäävät ihosyövän riskiä. Erityisen haitallista on ihon palaminen lapsena. Palaminen on näkyvä osoitus siitä, että auringon UV-säteilyn aiheuttamat vauriot ovat ylittäneet ihon sietokyvyn. Iho ei karaistu vaan palamisesta jää ihoon aina muistijälki. Jo ihon punoitus kertoo palamisesta. Monen suomalaisen iho voi palaa kovassa säteilyssä jo 10 minuutissa.

Melanooma on ihosyövistä vaarallisin.  Vaikka ihosyövät yleensä ovat iäkkäämpien ihmisten sairauksia, myös nuoret ihmiset voivat sairastua melanoomaan. Melanooman riski on suurin vaaleaihoisilla (ihotyyppi 1 ja 2), puna- ja vaaleatukkaisilla, runsasluomisilla tai pisamaisilla ja mikäli iho on palanut toistuvaksi erityisesti lapsena tai nuorena. Lisäksi suvussa ollut melanooma lisää perinnöllistä riskiä.

Tyvisolu- ja okasolusyöpä syntyvät herkästi alueille, jotka ovat altistuneet eniten UV-säteilylle kuten kasvoihin tai ylävartaloon. Tyvi- ja okasolusyövät ovat useimmiten hyvälaatuisia. Niihin sairastuvat yleensä iäkkäät ihmiset, koska taudit syntyvät pitkäaikaisen aurinkoaltistuksen seurauksena. Ihosyöpiä todetaan aiempaa herkemmin, koska ihmiset ovat terveystietoisempia ja hakeutuvat ihomuutosten takia tutkimuksiin aiempaa useammin.

 UV-säteily vahingoittaa ihoa ja silmiä

Auringon UV-säteily vanhentaa ihoa.  UV-säteily vahingoittaa ihon elastaania, joten ajan kuluessa iho ei enää pysy kimmoisana, syntyy ryppyjä ja iho alkaa näyttää ikäistään vanhemmalta. Ryppyjä tulee juuri sinne, missä UV-säteily pääsee tekemään eniten tuhoja eli kasvoihin, niskaan ja käsiin. Joskus ihoon voi ilmestyä myös pysyvämpiä tummia läiskiä. Tällaiset pigmenttiläiskät iholla ovat harmillisia muistoja siitä, että aurinko on päässyt vaurioittamaan pigmenttiä pysyvästi.

Uv-säteily voi vahingoittaa myös silmiä. Se voi aiheuttaa silmän sarveiskalvon tulehdusta eli niin sanottua lumisokeutta. Oireita ovat mm. punoitus, valonarkuus, lisääntynyt kyyneleritys ja kipu. Oireilu helpottaa muutamien päivien aikana silmän pinnan korjaannuttua eikä jätä pysyviä vaurioita silmään. Lisäksi UV-säteily voi aiheuttaa silmän mykiössä hitaasti kehittyviä samentumia, jotka voivat johtaa harmaakaihiin.

Rusketus kertoo, että iho on saanut liikaa uv-säteilyä. UV-säteily käynnistää ihon pigmenttituotannon, jolloin iho paksuuntuu ja ruskettuu. UV-säteily vaurioittaa ihon DNA:ta. Ruskettuminen on ihon suojamekanismi ja kertoo siitä, että iho reagoi UV-säteilyyn. Paksuuntunut ihokerros ja ruskettuminen yrittävät suojata ihon kudoksia UV-säteilyn vaaroilta. Ruskettuminen kertookin siitä, että iho on saanut liikaa UV-säteilyä ja yrittää suojautua sen haitoilta.

Rusketus ei suojaa juurikaan ihoa palamiselta. Tummakin rusketus vastaa korkeintaan suojakerrointa 4. Vaikka iho näyttää toipuvan palamisista ja palautuvan ennalleen, UV-säteilyn aiheuttamat vauriot jäävät ihon muistiin. Rusketuksen tarkoitus on suojata ihon syvempiä kerroksia, mutta se on itsessään jo merkki ihovauriosta.

Auringon UV-säteilyn lisäksi rusketusta hankitaan myös keinotekoisesti. Solariumit aiheuttavat altistumista samoille ultraviolettisäteilyn muodoille kuin aurinkokin. Niin auringon kuin solariuminkin UV-säteily on luokiteltu ensimmäisen luokan karsinogeeniksi eli syöpää aiheuttavaksi. Solariumeille ei ole turvallista UV-annosta eikä rusketuksen hankkiminen solariumista ole sen turvallisempaa kuin auringonotto. Suomessa solariumien käyttö onkin kielletty alle 18-vuotiailta.

Halutessaan ihon päivetystä voi saada voiteista, meikeistä ja suihkurusketuksesta. Kosmeettinen rusketus ei kuitenkaan mitenkään suojaa auringon haitoilta. Ihon suojaaminen UV-säteilyltä on siis edelleen tarpeen, vaikka se olisi keinotekoisesti päivettynyt.

UV-indeksi kuvaa UV-säteilyn voimakkuutta

UV-säteilyn voimakkuutta mitataan UV-indeksillä. Mitä korkeampi indeksi on, sitä lyhyemmän ajan voi oleskella auringossa palamatta. Suomessa indeksi voi korkeimmillaan olla 7 keskikesän helteillä Etelä-Suomessa.

Tyypillinen kesäajan UV-indeksi on Etelä-Suomessa keskipäivällä 6, jos sää on kirkas. Säteilyltä pitää suojautua, jos indeksi on vähintään 3. Suomessa raja ylittyy yleensä toukokuusta elokuuhun kello 10–17.

Suomessa säteilyn voimakkuus ilmoitetaan kesällä säätiedotusten yhteydessä. Säteilystä varoitetaan, jos indeksi on 6 tai suurempi. Päivän UV-indeksin voit tarkistaa Ilmatieteen laitoksen sivuilta tai Sää-sovelluksesta.

UV-säteilyn voimakkuuteen vaikuttavat monet asiat: sijainti maapallolla, vuodenaika, kellonaika, säätila, korkeus merenpinnasta ja säteilyn heijastuminen ja hajonta.

Säteily on sitä voimakkaampaa, mitä korkeammalta aurinko paistaa. Mitä lyhyempi oma varjo on, sitä vaarallisemmaksi paahde siis muuttuu. Pilvisellä säälläkään UV-säteilyn haittoja ei pidä unohtaa, sillä säteilystä jopa 90 prosenttia voi läpäistä ohuen pilven. Samoin tuulisella säällä UV-säteilyn voimakkuus voi yllättää. Myöskään matala vesi ei estä säteilyn haitallisia vaikutuksia.

Rannalla, hangella ja veden läheisyydessä suojautumisesta on syytä huolehtia, sillä hiekka, lumi ja vesi heijastavat säteitä ja UV-säteily on siksi erityisen voimakasta.

Ihotyyppejä on kuusi

Ihmisten välillä vaihtelee suuresti, miten kauan he voivat oleskella auringossa palamatta. Ihmisen ihotyyppi voi olla hyvin herkkä tai paremmin aurinkoa sietävä. Mikään ihotyyppi ei ole kokonaan suojassa auringon vaaroilta ja lasten ja nuorten iho on erityisen tärkeä suojata UV-säteilyltä riippumatta ihotyypistä.

Ihmiset voidaan jakaa karkeasti kuuteen eri ihotyyppiin sen mukaan, miten hyvin iho sietää aurinkoa. Luokkien avulla voi oppia, miten auringossa kannattaa käyttäytyä ja kuinka paljon suojaa oma iho tarvitsee.

Helpoin tapa selvittää oma ihotyyppinsä on vastata kahteen kysymykseen:

1. Palaako ihosi joka kesä ensimmäisinä kertoina auringossa?
2. Rusketutko oleskeltuasi auringossa?

Kolmannes suomalaisista kuuluu ihotyyppiin I tai II. Ensimmäisen tyypin edustajat ovat hyvin vaaleaihoisia, punatukkaisia ja pisamaisia. He palavat nopeasti eivätkä rusketu lainkaan. Toiseen ihotyyppiin kuuluvat ovat vaaleaihoisia ja vaaleatukkaisia. Heillä on siniset tai vihreät silmät, ja he palavat auringossa usein ja ruskettuvat vain hieman. Kahden ensimmäisen ihotyypin edustajilla ihosyöpäriski on kaikkein suurin. Lasten iho luokitellaan aina herkimpään ihotyyppiin I. Heidän ihonsa on ohut ja herkkä eikä sen suojamekanismit ole vielä kehittyneet.

Ruskeatukkaiset ja harmaa- tai ruskeasilmäiset kuuluvat yleensä kolmanteen ihotyyppiin. He kestävät aurinkoa suhteellisen hyvin, palavat joskus ja ruskettuvat herkästi. Suomalaisista kolmasosa edustaa kolmatta ihotyyppiä.

Nelostyypin edustajien silmät ovat ruskeat ja hiukset ruskeat tai mustat, ihokin on vaaleanruskea. He palavat vain harvoin. Vain joka kymmenes suomalaisista kuuluu neljänteen tyyppiin.

Ihotyyppiin V ja VI kuuluvat ovat tummaihoisia ja -tukkaisia. He kestävät aurinkoa hyvin ja sairastuvat ihosyöpään vain harvoin. Viidenteen tyyppiin kuuluvat ovat ruskeaihoisia ja mustatukkaisia, kuudennen tyypin edustajilla myös iho on musta.

Kuvan taulukon tekstivastine:

Ihotyyppi 1: erittäin vaalea, usein pisamainen. Palaa aina, ei rusketu, suurin ihosyöpäriski.
Ihotyyppi 2: vaalea. Palaa yleensä, ruskettuu vähän, korkea ihosyöpäriski.
Ihotyyppi 3: vaaleanruskea. Palaa joskus, ruskettuu yleensä, korkea ihosyöpäriski.
Ihotyyppi 4: ruskea. Palaa harvoin, ruskettuu aina, ihosyöpäriski olemassa.
Ihotyyppi 5: tummanruskea. Palaa hyvin harvoin, ihosyöpäriski melko pieni.
Ihotyyppi 6: erittäin tummanruskea tai musta. Ei pala koskaan, ihosyöpäriski melko pieni.

UV-säteily ja ihosyöpä

Auringon UV-säteily on merkittävin ihosyövän riskitekijä, ja erityisesti lapsuudessa tapahtuvat ihon palamiset lisäävät riskiä pysyvästi. Melanooman riski on suurin vaaleaihoisilla (ihotyyppi 1 ja 2), mutta riskiin vaikuttavat myös perinnöllisyys, runsasluomisuus sekä se, kuinka paljon UV-säteilylle on altistunut elämänsä aikana. Vaikka ihosyövät yleensä ovat iäkkäämpien ihmisten sairauksia, myös nuoret ihmiset voivat sairastua melanoomaan.

Auringon UV-säteilyn haitallisilta vaikutuksilta voi välttyä suojautumalla. Kun muistaa kolmen v-kirjaimen säännön, pääsee jo pitkälle. Tärkeimmät suojautumiskeinot ovat varjo, vaate ja voide. Lisäksi kannattaa muistaa riittävä nesteytys eli vesi.

Vältä paahdetta ja auringossa makoilua ja hakeudu varjoon

Kovimman UV-säteilyn aikaan (erityisesti kello 11-15 välillä) altistumista auringolle kannattaa vähentää tauottamalla ulkona oloa ja vetäytymällä varjoon. Auringossa makoilua kannattaa välttää: makuuasennossa UV-säteilyä saa nelinkertaisen annoksen pystyasentoon verrattuna. Liikkeessä säteilylle altistuminen jakautuu tasaisemmin eri ihoalueille.

Varjossa UV-säteilyä saa noin puolet vähemmän kuin auringossa. Puu, katos tai aurinkovarjo antavat siis hyvän suojan. Säteilyä pääsee kuitenkin myös varjoon hajasäteilynä, joten iho on silti syytä suojata muilla keinoin, kuten vaatteilla ja voiteella.

Verhoudu vaatteisiin

Paras tapa suojata ihoa auringon haitoilta on vaatteet. Parhaiten ihoa suojaavat pitkät hihat ja lahkeet tai helmat. Kankaista parhaita ovat tiiviisti kudotut kankaat. Vaatteet ovat myös käteviä, koska silloin näkee, mitkä osat ihosta ovat suojassa. Hattuna lierihattu suojaa parhaiten kasvoja, korvia, kaulaa ja niskaa. Jos valitset lippalakin, suojaa paljaaksi jäävät alueet huolellisesti aurinkovoiteella. Silmät suojataan aurinkolaseilla, joissa on CE- ja UV 400 -merkintä. Hyvät aurinkolasit suojaavat myös sivuilta silmiin pyrkivän säteilyn.

Rasvaa reilusti

Aurinkovoide suojaa ihoa niiltä alueilta, jotka vaatteet jättävät paljaiksi. Valitse aurinkosuojavoide, jonka suojakerroin (SFP) on vähintään 30. Aurinkovoidepurkista tulee löytyä UVA- ja UVB-merkintä. Suojatuotteita on eri muodoissa (voide, puikko, suihke). Tärkeintä on löytää itselle sopiva tuote, jota tulee käytettyä tarvittaessa ja riittävä määrä. Tarvittaessa neuvoa valintaan voi pyytää apteekista. Myös muun muassa marketeista löytyy hyvin aurinkosuojatuotteita.

Tarkista myös tuotteen säilyvyys. Vanhentunutta voidetta ei kannata käyttää, koska sen suojateho voi olla heikentynyt.

Rasvaa tulee levittää puoli tuntia ennen aurinkoon menoa. Määrässä ei kannata säästellä, sillä aurinkovoiteen teho riippuu suoraan siitä, miten paljon voidetta levittää iholle. Oman kourallisen verran rasvaa on riittävästi. Lisää voidetta iholle parin tunnin välein, jos oleilet pitkään ulkona. Lisävoitelu on tarpeen myös aina uimisen, pyyhkeellä kuivaamisen ja hikoilun jälkeen.

Voiteen tarkoitus ei kuitenkaan ole lisätä auringossa oleskelun aikaa, vaan suojata ihoa UV-säteilyn aiheuttamalta rasitukselta. Suurikaan suojakerroin ei suojaa UV-säteilyltä täysin. Voiteesta huolimatta iho saa sitä enemmän UV-säteilyä, mitä kauemmin auringossa oleskellaan.