Moikka Tyyppi,
Kiitos hyvästä kysymyksestä! On tosi rohkeaa myöntää olevansa kateellinen ja sanoa se ääneen. Ja arvaa mitä, melkein kaikki ihmiset tuntee joskus kateutta. Se vaivaa tosi monia ystävyyssuhteita.
Se, että tuntee kateutta, ei tarkoita, että olisit mitenkään huonompi kaveri. Se tarkottaa, että haluaisit itsellesi jotain kivaa, ja se on ihan luonnollista.
Tärkeintä onkin se, mitä teet tunteen kanssa. Jos haluat iloita kaverisi puolesta, etkä halua kateuden myrkyttää ystävyyttä, älä tee mitään mitä kateellinen ihminen tekisi. Tunne ja käyttäytyminen on hyvä erottaa toisistaan. Se että tunnet kateutta ei tarkoita sitä, että sinun tarvisi toimia ikävästi.
Moni aikuinenkaan ei osaa tätä, joten musta on tosi hienoa, että haluat kateudesta huolimatta iloita ystäväsi puolesta.
Pari juttua vielä jotka voivat auttaa:
- Kun huomaat kateellisia ajatuksia tai tunteita, voit sanoa itsellesi ”Aha, nyt olen kateellinen.” Pelkkä asian huomaaminen ja sanominen helpottaa.
- Tunteiden kanssa ylipäätään usein se, että niistä kertoo jollekin, helpottaa. Jos siis voit kertoa tästäkin jollekin luotettavalle aikuiselle tai kaverille niin se todennäköisesti auttaa!
- Mieti, mitä se kateus kertoo susta. Jos olet kateellinen esimerkiksi kaverin uudesta pyörästä, ehkä sä toivot itsellesi sellaista. Silloin voit miettiä, voisitko jutella vanhempien kanssa siitä, mitä sä toivoisit.
Ja muista: se, että kaveri saa jotain kivaa, ei ota sulta mitään pois. Maailmassa riittää kivoja juttuja kaikille.
Tsemppiä kateuden kanssa kamppailuun. Ole itsellesi myötätuntoinen kateudenkin keskellä!