oon seurustellut viime kesästä yhden tytön kanssa, hän on mulle ensimmäinen kumppani ja ihmisenä ihan upea. Ollaan kuitenkin kaukosuhteessa ja päästään näkemään vaan noin pari kertaa kuussa. Kauhea ikävä melkeen koko ajan kun ei päästä näkemään, mikä turhauttaa ihan sikana kun kenelläkään tutulla ei oo samanlainen tilanne.
Mulla on jonkin verran itsetunto-ongelmia ja kaikkea muuta sälää päässä, mikä saa mut ajattelemaan monesti vääristyneesti asioista. Kuinka paljon on ok pyytää toiselta ihmiseltä, kun itse tiedän että oon vähän älytön? En haluaisi valittaa asioista kun tiedän, ettei hän tarkota ikinä mitään pahaa. esimerkiksi oletan, että jos hän ei hetkeen vastaa viestiin tai sanottaa asian tietyllä tavalla niin se onkin päättänyt ettei tykkää musta enää vaikka tiiän et se ei oo totta. Meillä on muuten tosi hyvä suhde, enkä haluais että se mun ongelmien takia menis pilalle. ollaan puhuttu asiasta mutten silti tiiä mitä tehä.

Moikka bambiruu,

Kiitos hyvästä kysymyksestä! Pohdit tilannetta tosi hienosti!

Ymmärrän, että etäsuhde voi aiheuttaa monenlaisia murheita ja ajatuksia. Siinä on omat hankaluutensa monille muillekin, mutta ehdottomasti se voi toimia! Itsekin aikanaan seurustelin pitkään etäsuhteessä onnistuneesti.

Tunnistat hienosti, että osa ajatuksistasi ei ehkä ole täysin realistisia tai totuudenmukaisia. On tärkeä ymmärtää, että ajatukset eivät aina välttämättä perustu mihinkään todelliseen, vaan voivat kummuta myös vaikka omasta taustasta tai kokemuksista.

Sinuna ajattelisin tilanteeseen kahdenlaista ratkaisua, joita ehkä oletkin osittain jo ajatellut.

Ensinnäkin asiasta on hyvä puhua avoimesti parisuhteessa. Ideaalitilanteessa tyttöystäväsi voi tukea sinua ongelmassasi ja voitte puhua teemasta tosi matalalla kynnyksellä. Jos voitte olla yhdessä yhteistä ongelmaa vastaan, aina parempi!

Voi olla myös hyvä luoda jonkinlaisia yhteisiä pelisääntöjä asian suhteen. Minkälaisia käytösmalleja ongelma aiheuttaa ja miten se vaikuttaa tyttöystävääsi? Miten hän toivoisi, että toimisit eri tilanteissa kun sinulla herää ajatuksia ja tunteita? Toisaalta mitä sinä toivoisit häneltä eri tilanteissa? Tällaiset ohjeet voi auttaa, ettei tilanne pääse ärsyttämään liikaa, ja toisaalta sinä saat myös tarvitsemasi tuen tarvittaessa. Vain te voitte yhdessä määrittää mikä on liiallista pyytämistä ja mikä ei.

Toisekseen asiaa kannattaa pohtia myös yksilöpsykologiselta kannalta.

Kuten aiemmin sanoin, ajatuksia ei kannata aina ottaa ihan tosissaan. Voi olla hyödyllistä oppia antaa tunteiden ja ajatusten tulla ja mennä omia menojaan. Niiden ei tarvi vaikuttaa sinun tekemisiin. Ajatuksiin ja tunteisiin voi siis suhtautua kuin taivaalla lipuviin pilviin; ne tulevat ja muutaman hetken kuluttua menevät ohi ja uudet pilvet saapuvat tilalle.

Tällainen ajatusten tarkkailu ja hyväksyminen on tosi hyödyllinen taito. Älä siis turhaan kamppaile niitä vastaan. Se on kuin työntäisi rantapalloa veden alle: mitä kovemmin vastustat epämiellyttäviä epäilyksiä, sitä enemmän ne pyrkivät pintaan. Pyri siis mieluummin huomaamaan, hyväksymään ja keskittymään siihen, että toimit itsellesi oikealla tavalla.

Toki helpommin sanottu kuin tehty! Näitä taitoja voit opetella esimerkiksi nuortenkompassi.fi -sivustolla. Teema on myös sellainen missä esimerkiksi koulu- tai opintopsykologi auttaa mielellään!

Kovasti tsemppiä tilanteeseesi! Uskon, että löydätte asialle kyllä ratkaisuja!