Moikka! Ihan alkuun haluan sanoa, että onpa kiva juttu, että olette löytäneet toisenne ja seurustelu on tasavertaista ja tuntuu hyvältä <3
On tosi ymmärrettävää, että kertomasi tilanne tuntuu epäreilulta ja turhauttavalta. 15- ja 17-vuotiaan seurustelu ei itsessään ole mitenkään poikkeuksellista tai kiellettyä. Vanhemmilla on kuitenkin alaikäisen huoltajina oikeus ja velvollisuus huolehtia lapsensa hyvinvoinnista. Se tarkoittaa, että he voivat asettaa rajoja – myös seurusteluun liittyen – jos kokevat sen tarpeelliseksi. Usein taustalla on huoli, vaikka tapa ilmaista sitä voikin tuntua aika tiukalta.
Paras tapa lähteä ratkaisemaan tilannetta on kokeilla rauhallista keskustelua vanhempien kanssa. Asioita, joita voisitte kysyä on esim. että mistä he ovat tarkalleen huolissaan? Mitkä tekijät voisivat auttaa heitä luottamaan suhteeseenne? Tai voisitteko sopia selkeistä pelisäännöistä, jotka tuntuvat kaikista reiluilta? Voitte myös kertoa mitä seurustelu teille merkitsee, ja miten ikävältä tuntuu, jos sitä pyritään rajoittamaan. Se, että pystyy keskustelemaan asiasta rauhallisesti ja ottamaan vanhempien huolen tosissaan, voi auttaa rakentamaan luottamusta. Joskus myös joku ulkopuolinen aikuinen (koulukuraattori, sukulainen, muu turvallinen aikuinen) voi auttaa keskustelussa.
Keskustelun lisäksi voi pyrkiä tutustuttamaan vanhempia ja seurustelukumppania paremmin toisiinsa. Tapaamiset voivat olla hyvin kevyitä, voitte vaikka ehdottaa yhteistä peli-iltaa ja tehdä jotain hyvää ruokaa yhdessä. Tällä tavalla vanhemmat oppivat pikkuhiljaa näkemään kaikki ne hyvät jutut, joita seurustelukumppanissa on ja ehkä ymmärtämään paremmin sitä miksi haluatte olla yhdessä.
Toivottavasti solmut lähtevät näillä vinkeillä aukeamaan ja pääsette nauttimaan yhdessäolosta kevyemmin mielin! <3