Moikka ”luuseri”,
En haluaisi kutsua sinua sillä nimellä, koska et todellakaan sitä ole! Pelkästään tämä kysymys kertoo mulle susta sen!
Kiitos siis erittäin hyvästä kysymyksestä. Et arvaakaan kuinka yleisestä asiasta on kysymys! Kysymyksesi on yksi yleisimpiä syitä ihmisille hakea apua psykologilta. Et ole siis yksin pohdintasi kanssa.
Ihmisissä on isoja eroja sen suhteen, kuinka helposti he kokevat empatiaa muita kohtaan. Sinä olet selvästi saanut syntymälahjana vahvan empaattisuuden. Onneksi olkoon siitä! Siitä on tosi paljon hyötyä elämässä ja se ennustaa monia hyviä asioita.
Supervoimat eivät useinkaan tule ilman haittapuolia. Tässä haittapuolena on se, että muidenkin huolet tuntuu tosi ikäväiltä ja omia puolia voi olla vaikea pitää.
Hyvä uutinen on että näitä haittapuolia voi kehittää. Se ei ole välttämättä aina helppoa, mutta mahdollista.
Kannattaa tutustua käsitteeseen ”jämäkkyys”. Sen kehittäminen lähtee liikkeelle siitä, että miettii ja päättää etukäteen asioita, kuinka toimii erilaisissa tilanteissa. On helpompi pitää omia puoliaan ja ajatella itseään, jos on käynyt läpi itsensä kanssa, mitä oikeasti haluaa, mikä on itselle tärkeää ja missä omat rajat menevät.
Konkreettisesti voit siis miettiä tilanteita, joissa koit ettet pitänyt itsesi puolia. Sen jälkeen pohdi, missä omat rajasi kyseisessä tilanteessa menisivät. Mitkä olisi hyvät rajat? Mihin olisit tyytyväinen?
Tässä voi auttaa esimerkiksi koulupsykologi tai kuraattori. Uskon, että voit löytää myös netistä aiheeseen liittyviä harjoituksia.
Tulet kyllä oppimaan näitä taitoja iän myötä ja itsetuntemuksen kasvamisen myötä opit myös paremmin missä lahjoistasi on erityisesti hyötyä!
Tsemppiä ja hyvää jatkoa sinulle!